Koekäytössä: Primus Eta Spider retkikeitin

Taustaa

Reilusti yli kymmenen vuoden ajan keittelin kuivamuonat vaelluksilla ja eräreissuilla rippilahjaksi saadulla 25-sarjan Trangialla, soiva peli edelleenkin vaikka hieman elämänjälkiä saanutkin.  Jo muutaman vuoden ajan olin harkinnut investoida trangiaan kaasupolttimen, mutta tämä oli jäänyt lähinnä ajatuksen asteelle. Sprii kuitenkin on varmatoiminen polttoaine, joskin erinäisistä syistä sormien tai kattiloiden kautta suuhun joutuessaan aiheuttaa omat makuelämyksensä.

Kokonaan uuden keittimen ostoa aloin suunnitella työkaverini esiteltyä omaa pientä kaasukäyttöistä Optimuksen keitintään. Vakuutuin kaasun toimivuudesta ja keittimen pienuudesta. Koska enimmäkkseen käytän keitintä itseni ruokkimiseen, en pitänyt tarpeellisena kahden kattilan ja kahvipannun mukana kantamista. En kuitenkaan pitänyt kiirettä uuden keittimen ostossa vaan vertailin eri valmistajien vaihtoehtoja keskenään. Kaasukeittimiä on saatavilla ainakin kahdenlaisia; osassa kaasusäiliö muodostaa keittimen jalan, tämän haittapuolena on korkeus joka ainakin epätasaisilla alustoilla käyttäessä luo omat haasteensa. Toinen versio on ulkoinen säiliö ja kaasu menee keittimeen letkua pitkin. Tällöin painopiste on matalalla ja keitin on vakaampi käyttää.

Eli vaatimukseni olivat lyhyesti:
- Ulkoinen kaasusäiliö
- Pienehkö keitin, noin litran kattila

Aikani netissä surffailtuani huomasin Primuksen Eta Spider keittimen, joka vaikutti jo ensisilmäyksellä toimivalta paketilta. Mistään en tosin löytänyt käyttökokemuksia joten toukokuussa 2014 tuote lienee tullut hiljattain markkinoille.

Keittimen osat

Säilytys/haudutuspussi, runko, kattila, kattilan kansi,
"lautanen", poltin ja pietzo-sytytin

Keitinpaketti menee näppärästi pussin sisään. Säilytyspussi on lämpöä kestävää materiaalia ja siinä pystyy hauduttamaan ruokia tai pitämään vettä lämpimänä. Rungossa on kolme magneettinastaa joihin poltin asettuu tukevasti paikoilleen. Sytytys käy kätevästi mukana tulevalla pietzo-sytyttimellä.

Kattilan pohjassa on lämpöritilät joiden perimmäinen tarkoitus on tehostaa palamista. Kannessa on reiät joista enin paine pääsee purkautumaan ja esim. perunoita keittäessä voi veden laske siitä läpi.

Tekniset tiedot

- Hinta: 121€ tarjouksessa (norm. 135,90€) www.outnorth.fi

- Korkeus: 110mm

- Halkaisija: 155mm

- Teho: 2000w

- Paloaika: 230g säiliöllä 119min

- Ruokintakapasiteetti: 1-2hlö
- Kattilan koko: 0,9l

- Paino: 599g

Valmistajan mukaan pakettiin sopii sisälle 100g kaasusäiliö, en kuitenkaan Joensuusta sattunut näitä "tonnikalapurkkeja" löytämään joten tyytyminen oli 230g säiliöön. Pienellä sovittelulla tämäkin säiliö sopii pakettiin kun laittaa säiliön kattilan sisään, kannen päälle ja asettelee polttimon paketin päälle ja pistää pussin vetoketjun kiinni.

Polttoaine

Käyttöohjeessa kehoitettiin käyttämään vain ja ainoastaan Primuksen omia kaasusäiliöitä. Valmistajan keskikokoinen 230g säiliön hinta on kympin luokkaa, Motonetissä huomasin kuitenkin vastaavanlaisia säiliöitä 3,5 euron hintaan. Niin primuksen omat kuin huokeammatkin säiliöt ovat samojen standardien UN2037 ja EN417 mukaan valmistettuja ja pitävät samanlaista ainetta sisällään. Joten nuorena kapinallisena ostin myös hinnaltaan edullisemman säiliön käyttöön. Painotan kuitenkin että jokainen toimii vastoin valmistajan ohjetta omalla vastuullaan. Kaasusäiliössä on kierteet eli polttimen voi irroittaa säiliöstä ja kiinnittää uudelleen.

Keittimessä käytettävä polttoaine on propaani-butaani seosta, jonka pitäisi ainakin teoriassa olla neljän vuodenajan polttoaine. Kaasun käyttö talvella on haastavaa eri kaasujen höyrystymislämpötiloista johtuen. Kun vielä säiliö viilenee kaasun höyrystyessä voi keittimen käyttö olla talvella ongelmallista. Kaasusäiliötä on toki mahdollisuus lämmittää esim. takin sisällä ennen käyttöä. Polttimesta toki löytyy kaasun esilämmityskierukka, mikä pitää huolen siitä että kaasu tulee ulos höyrystyneessä olomuodossa.

Alla Wikipediasta lainattua tietoa kaasujen syvimmästä olemuksesta:

Butaanin höyrystymislämpötila normaalissa ilmanpaineessa on 0, isobutaanin -10 ja propaanin -43 celsius­astetta. Paineen laskiessa myös höyrystymislämpötila laskee, ja kaasukeittimet ovat suosittuja myös kylmissä vuoristo-olosuhteissa. Kylmänkestävimpiä kaasuja ovat sekoitekaasut. Sekoitekaasut, joissa propaanin osuus on luokkaa 70%, ovat osoittautuneet parhaiksi. Sekoitekaasupullojen butaani ei tulo ulos pullosta pakkasilla, ja jos propaanin osuus nousee, painepullon kestävyys joutuu koetukselle. Retkikeittimessä on hyvä olla esilämmitysputki polttoaineelle, jossa neste saadaan höyrystymään kaasuksi keittimen omalla liekillä. Bensiinin ominaisuudet riittävät kovillekin pakkasille. Retkeillessä talvella on myös muistettava, että polttoaineen kulutus nousee, kun lämpötila laskee. Polttoaineen menekkiin vaikuttavat myös polttoaineen tekniset ominaisuudet.

Lähde: Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Retkikeitin

Laskennallinen kaasunkulutus vaelluksella on noin 50g/hlö/vrk. Näinollen 230g säiliöllä 2-4 päivän vaelluksesta pitäisi suoriutua helposti. Väistämättä käy niinkin että vajaita kaasusäiliöitä alkaa kertymään nurkkiin, ellei sitten kuluta aina entisen loppuun ennen uuden korkkaamista. Tyhjän, eli korostaen täysin tyhjän säiliön voi heittää metallijätteeseen.

Keitin tositoimissa

Toukokuun 2014 loppupuolella lähdimme kavereiden kanssa Koitajoelle Ilomantsiin patikoimaan, otin mukaan myös uuden keittimen testatakseni sen toimivuutta tositoimissa. Ilma oli reissun ajan oikein "kesäinen" lämpötilan huidellessa 0..+10 asteen välillä ja vettäkin toki satoi. Valmistaja lupaa että litra vettä kiehuisi 3,35 minutissa ja vaikken sekuntikellolla aikaa ottanutkaan niin tämä vaikutti pitävän paikkansa. Kun itse olin jo syömässä alkoi kavereiden trangioissa vasta vesi porisemaan. Kattilan ulko ja sisäpuolelta löytyy mitta-asteikot 0.3, 0.6 ja 0.9 litran kohdilta, jotka helpottavat tarvittavan vesimäärän annostelua.

Kylmä ilma vaikutti selvästi kaasun käyttöön, neljän keittokerran jälkeen polttimen ääni muuttui hiljaisemmaksi. Tämä korjaantui hieman kun hieman ravistelin pulloa kevyesti. Kuitenkin yhdellä 230g säiliöllä selvisi kahden yön vaelluksesta hyvin. Tuona aikaan tuli keitintä käytettyä ruoanlaitossa sekä juomaveden keittämisessä noin 8-9 kertaa, keittäen joka kerralla täyden kattilan vettä. Eikä säiliö vielä tästä tyhjentynyt.

Vertailu Trangia - Primus 

Trangia spriipulloineen ja Primus paketissa 230g kaasusäiliö

Itse keitinpakettien koossa ei ole suurtakaan eroa, tosin Primus on lähes puoli kiloa kevyempi.

TRANGIA 25 spriikäyttö

+ Kapasiteettia tehdä ruokaa kahdessa kattilassa ja keittää kahvit pannussa

+ Polttoaineen varmatoimisuus, voi käyttää myös kosteiden puiden sytytyksen auttamisessa

+ Polttoaineen helppo saatavuus

+ Polttoainepullon täyttömahdollisuus

+ Toimii tuulessa

+ Hinta (esim. armeijan ylijäämähuutokaupat)

+ Yksinkertainen rakenne, polttimen rikkoutuminen epätodennäköistä

- Paino (keittimellä noin 1kg)

- Denaturoidun spriin mahdollinen joutuminen eri kautta suuhun

- Hitaus

- Paljon osia
- Kattiloiden nokeentuminen

PRIMUS ETA SPIDER kaasukäyttö

+ Nopeus

+ Säilytyspussi

+ Vähän osia
+ Kattilat ei nokeennu

+ Paino

+ Non-stick pinnoitettu kattila
+ Käytännöllinen kattilan kansi
+ Mitta-asteikot kattilassa

+ Käytännöllisyys yhden hengen ruokkimiseen

- Oikeanlaisen kaasusäiliön saatavuus

- Vajaat kaasusäiliöt

- Kaasun toiminta kylmällä ilmalla

- Polttimen teknisyys, rikkoutunutta vaikea korjata maasto olosuhteissa

- Hinta

Yhteenveto

Jos haluaa kevyen hyvän keittimen, on primus toimiva valinta kun ruokittavana ei ole kahta henkilöä enempää. Toki keittimen nopeus kompensoi tätäkin, on mahdollista valmistaa suht lyhyessä ajassa useampia annoksia. Toimivuutta pakkasessa en ole vielä kokeillut, mutta ensi talvena tästäkin saatanee kokemusta. En kuitenkaan luopuisi vanhasta spriikäyttöisestä trangiasta vaan se saa jäädä edelleen käyttöön, koska kaasun toimivuus pakkasessa voi aiheuttaa yllätyksiä. Mutta koleassa alkukesän säässä Primus toimi hyvin ja olenkin siihen toistaiseksi tyytyväinen.

Kun taas pohditaan minkälaisella keittimellä retkillä voisi pärjätä niin yksinkertaisimmillaan armeijan kenttäpakillakin pystyy muonitushommiin täydellisesti. Suomen retkeily ja vaelluskohteista kun löytyy tulipaikkoja sekä polttopuuta riittämiin, metsäpalovaroitukset huomioiden. Entäs se kaasun nopeus sitten, miksi mennä kiireettömään erämaahan saadakseen "pikaruokaa"? No toisinaan vesisateessa hytistessä sen veden soisi kiehuvan joutuisasti. Mutta se onko tämän hintaluokan keitin todella tarpeellinen investointi ja miten materiaaliurheilijaksi haluaa ryhtyä jääköön jokaisen oman harkinnan varaan.

Linkkejä asiaan liittyen

Primuksen esittely keittimestä:

http://www.primus.eu/eta-spider

Video keittimen käytöstä:

https://www.youtube.com/watch?v=SCZdxxcf4WQ

Busterin tuunausta, osa 2 HT-katteen korjaus sun muuta

Edellä kesänä maalatut kyljet toivat uutta ilmettä vanhaan vuonna 1988 tehtyyn veneeseen, mutta paljon oli vielä tehtävääkin. lasikuituinen HT-kate oli edelleen vanhassa maalissaan, pulpetti oli edelleen oranssi, sisäkatossa oli homepilkkuja ja kuomukin kaipasi korjausta.

HT-katteen korjaus

Ryhdyin toimeen kevättalvella 2013 irrottamalla katteen veneestä. Se olikin helpompi homma kuin uskoin, kate oli kiinni kahdeksalla ruuvilla ja valojohdot apikoliitoksilla.

Kate ja moottorikoppa lähdössä käsittelyyn

Aluksi irrotin ikkunat, valot, knaapit ja etuluukun. Sitten alkoi kolhujen korjailu ja paikkailu lasikuidulla ja pakkelilla. Kun kate alkoi olemaan kunnossa, suoritin vielä kaikkien pintojen hionnan ja pesun homeenpoistoaineella. Katetta en alkanut itse maalailemaan, vaan sen työn suoritti tuttu ammattimies maalaamossa. Uusi väri oli hopeanharmaa, mikä sopii mielestäni hyvin sinisiin kylkiin.

Ikkunatiivisteiden metrihinta järkytti ja kysyinkin lasihommia tehneeltä kaverilta mielipidettä tiivisteiden uusimistarpeesta. Hänen mielestään tiivisteet olivat vielä täysin käyttökunnossa, joskin likaisia. Puhdistin tiivisteet perusteellisesti ja laitoin takaisin paikoilleen.

Reunanauhat olivat kuitenkin tulleet tiensä päähän, mutta niiden uusiminen onnistuikin kohtuullisin kustannuksin. Kuomun muovisista kiinnitysnapeista osa oli hävinnyt ja päädyin korvaamaan ne kaikki rosterisilla.

Sähköremontti

Alkuperäiset sähköjohdot ja liitokset olivat jo pahasti hapettuneet, lisäksi sähkölaitteita oli tullut/tulossa lisää, joten johtokapasiteetti ei ehkä riittäisi. Muutoinkin eri aikakausina vedettyjä piuhoja oli ristiin rastiin, joista osa ei edes vienyt minnekään. Aloitin hankkimalla uuden venekäyttöön tarkoitetun sulakerasian, johon vedin akulta 4mm² kokoiset pääjohdot ja siitä ohuemman pihat laitteille. Katteen johdot kulkevat lasikuidun sisällä, joten ne oli jätettävä alkuperäisiksi.

Tinasin vielä kaikki liitokset hapettumisen estämiseksi. Katteen sisäkattoon asensin ledeillä toimivan sisävalon.

Kuomu ja muita pikkuosia

Kuomun vein paikalliselle verhoilijalle, hän uusi siihen reunanauhat, vetoketjut, ikkunat ja vahvisti ompeleet.

Tämän jälkeen suoritin kuomulle homepesun ja kyllästyksen. Tähän sopivia aineita löytyy venetarvikkeita myyvistä liikkeistä.

Mustasta muovista tehdyt knaapit olivat haalistuneet auringossa ja nämä käsittelin auton mustille osille tarkoitetulla vahalla.

Pulpetin otin irti ja maalasin sen mattamustaksi.

Uistelukäyttöä varten rakentelin työpaikalla sotevahommina 8-putkisen targakaaren, jonka pulttasin kiinni katteeseen.

Vanha busteri uudistettuna Varistaipaleen kanavalla kesällä 2013

Kaikenkaikkiaan olen värivalintoihin ja työn jälkeen todella tyytyväinen. Vene muistuttaa nyt uusimpia Busterin malleja. Tässä vaiheessa veneen kunnostelu on niellyt lukuisia työtunteja ja pelimerkkejäkin on mennyt kolminumeroisen summan verran.


Katso myös muut projektit Busterin kanssa:
Busterin tuunausta, osa 1 kylkien maalaus
Busterin tuunausta, osa 3 istuinlaatikoiden rakentaminen

Busterin tuunausta, osa 1 kylkien maalaus

Kesällä 2012 sain erään sadekuuron jälkeen tarpeekseni avoveneilystä ja aloin metsästämään HT-venettä. Perusteellisten selvittelyjen jälkeen päädyin Buster RS HT-katteella olevaan ratkaisuun, alumiini on helppohoitoinen ja kevyt. Vene kulkee mukavasti ja kate tarjoaa suojan äkillisiä sääilmiöitä vastaan.

Nettiveneestä löytyi lopulta lupaavan oloinen projekti, vene oli silminnähden elämää nähnyt mutta myyjä vakuutteli että vesi pysyy ulkopuolella ja paikat ovat ehjänä. Lisäarvoa annoin uudelle moottorille, edellisenä kesänä ostettu ja ajotunteja oli kertynyt sisäänajon verran. Hinnasta päästiin hyvään yhteisymmärrykseen ja kaupat tehtiin.

Busteri on saapunut uuteen tallipaikkaan, kylkien paklaus on jo aloitettu

Kun sain veneen oman kalastuskunnan alueelle niin se oli pinnoiltaan todella kurjassa kunnossa. Kylkien maali oli haalistunut possunpunaiseksi ja pinnat olivat kuin kivisateen jäljiltä. Vene lienee jossakin vaiheessa seissyt pitempään metsän laidassa kun katteessa oli havaittavissa pientä sammalkasvustoa. Kuomu oli kankaiden osalta ehjä, joskin ikkunat ja vetoketjut olivat vaihtokunnossa ja pientä hometta oli vähän joka paikassa. Kaikenkaikkiaan fiksattavaa oli paljon, mutta juuri tämmöistä olin etsinytkin.

Pulpetti oli siinä mielessä epäkäytännöllinen, että jos sisään halusi laittaa jotakin pientavaraa, se piti ujuttaa alakautta. Ratkaisin asian kun porasin pulpetin kylkeen isolla rasiaporalla halkaisiljaltaan 12cm kokoisen reiän. Asensin pulpettiin myös tupakansytyttimen pistokkeen ja radion.

Kylkien maalaus

Kesälomalla 2012 aloitin veneen uuteen uskoon laittamisen kylkien maalauksella. Koska kyljet olivat pientä monttua täynnä pakkelia ja hiomapaperia meni melkoisesti. Tässä meinasi välillä alkaa kehtuuttamaan mutta onneksi kaveri kannusti tekemään työn kerralla hyvin, ettei alkaisi myöhemmin kaduttamaan.

Kun pinnat alkoivat olla pakkelista valkoiset ja silminnähden tasaiset vetäisin pohjamaalin pariin kertaan. Käytettävät maalit olivat normaaleja varaosaliikkeestä löytyviä automaaleja. Sitten oli vuorossa tummansininen väritys ja lopuksi matta lakka pintaan.

Itse maalauksesta en enempiä vaivaudu kertomaan vaan suosittelen lukemaan Antti Luolilan kattavan blogin aiheesta täältä.

Halusin veneeseen uutta ilmettä, enkä halunnut käyttää alkuperäistä mustaa busterin tekstiä vaan halusin tilalle uudemmalla fontilla tehdyn tekstin. Busterin omia tarroja pidin siinä määrin arvokkaana että entisenä graafisena suunnittelijana piirsin tietokoneella busterin uudemmalla tyylillä tekstin BUSTER RS. Tilasin uudet tarrat eräästä helsinkiläisestä tarrafirmasta, tarrat maksoivat noin 20€.

Päivitys 24.4.2018/ Linkit logotiedostoihin:
Logo pdf mustana
Logo-pdf valkoisena

Uudessa maalissa Pielisellä, virkavaltakin tuli "ihastelemaan"

Vuonna 2012 en veneelle sen kummempia remontteja enää kehdannut tehdä, vaan päätin jatkaa työtä seuraavana keväänä.


Katso myös muut projektit Busterin kanssa:
Busterin tuunausta, osa 2 HT-katteen korjaus sun muuta
Busterin tuunausta, osa 3 istuinlaatikoiden rakentaminen